lindalotjonen's Journal

10,5 cm erauksen jäljet Ruokojärvelle johtavalla polulla.
Ahman jäljet metsätiellä eilen sataneen lumen päällä.

Riihijärvi heräsi aamulla lumisateeseen. Olen jatkanut vielä lintujen ruokintaa. Linnunsiemeniä on kadonnut kilokaupalla väsyneiden muuttomatkalaisten nokkiin. Pihassa käy iso parvi järripeippoja, peippoja ja vihervarpusia, muut lajit näyttävät väistyneen niiden tieltä. Töyhtötiaista ei ole näkynyt enää viikkoihin ja hömötiaistenkin vierailut ovat vähentyneet. Myös lopputalven isot urpiaisparvet ovat lähteneet muualle. Tikkojakin näkyy talimakkaroilla harvemmin.

Eilisessä kirjoituksessani metsänmittaajiksi arvelemani henkilöt olivatkin majavantappopuuhissa (hieman ihmettelinkin heidän myöhäistä liikkumisajankohtaansa). Kävin tarkastamassa kaksi päivää sitten asentamani liito-oravakameran, jonka taustalla metsäpolku kulkee. En ajatellut sen tallentavan polulla kulkevia otuksia, mutta kameran havaintokenttä ylettikin pidemmälle kuin ajattelin. Videolla näkyy henkilö vetämässä kuollutta majavaa köyden perässä pitkin maata. Toisella on olalla kivääri. Majavan saa ilmeisesti ampua elo- ja huhtikuun välisenä aikana. Majavalla kävi siis huono tuuri, sillä eilen oli huhtikuun viimeinen päivä. Tänään olisi alkanut muutaman kuukauden kestävä turvallinen aika majavan elämässä.

Ihmisten tallentuminen kameraan on aina yhtä kiusallista. Vaikka täällä kulkee ihmisiä harvoin, yritän asettaa kamerat sellaisiin paikkoihin, joissa ihmisten tallentuminen videolle olisi mahdollisimman epätodennäköistä. Liito-oravakamera oli noin kahden metrin korkeudessa ja osoitti sellaisen haavan runkoa, jossa kolo on noin kahdeksan metrin korkeudessa. Toivoin, että mahdollinen orava liitäisi niin alas puun rungolle, että se tallentuisi videolle ennen kuin kiipeäisi ylös pesälle.
Kamera oli siis sellaisella korkeudella, että siihen saattoi tallentua ihmisiä. Päätin keksiä tavan, jolla kameran voisi nostaa niin ylös, että se kuvaisi itse koloa. Kiinnitin kameran pitkän riu'un päähän, nostin riu'un pystyyn läheistä kuusta vasten ja käänsin sitä niin, että sen nokkaan kiinnitetty kamera osoittaa haavassa olevaa koloa.

Pidän epätodennäköisenä, että kolossa asuisi tällä hetkellä orava. Oikeastaan olen suunnitellut kameran siirtämistä kuvaamaan esimerkiksi muurahaispesää, jossa voisi käydä lintuja muurahaiskylvyssä tai palokärki ruokailemassa. Otollinen muurahaispesäkin on jo etsitty valmiiksi tarkoitusta varten. Annan liito-oravakameran olla paikoillaan ehkäpä viikon päivät. Puun juurella on sadoittain papanoita ja niitä oli siinä kyllä talvellakin lumen päällä. Jos kolossa asuu tällä hetkellä orava, se tallentuu nyt varmasti videolle.

Ryökystä lähtivät tänään jäät. Metsässä on paikoittain vielä vaikeaa kulkea lumimäärän takia, mutta suurin osa metsänpohjasta on jo sulanut lumesta. Ensimmäiset sammakonkudut ovat ilmestyneet ojiin ja lammikoihin. Ajattelin asettaa kuvausmielessä kevään tavoitelajiksi manterin ja olen käynyt tutkimassa metsäojia ja -lampia, mutta otuksesta ei ole näkynyt vielä pyrstön vilaustakaan.

Riistakameroita on maastossa kuusi kappaletta. Laitoin yhden kuvaamaan paikkaa, jossa ilves kävi talvella merkkaamassa lumen peittämää puukasaa. Kameraan tallentui ahma ja huono video hilleristä, mutta ei vieläkään ilvestä. Paikka on varjoinen ja synkkä, jonka takia ahmavideostakaan ei saanut kovin kivaa kuvakaappausta.
Paikka on polun vieressä ja vaikka en ole koko talvena nähnyt polulla ainuttakaan ihmisen jälkeä omieni lisäksi (kävin siinä hiihtämässä päivittäin), kameran asennettuani polulla alkoi kulkemaan ilmeisesti metsänmittaajia. Siirsin kameran järven rantaan aivan maanrajaan toiveissa saada nyt parempaa todistusaineistoa hilleristä. Mahtaako jäädä toiveeksi, se nähdään kesän aikana.

Taivas on ollut pilvessä suurimman osan alkuvuodesta. Eilen oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen päivä. Näin ensimmäiset töyhtöhyypät lennossa ja ötökkäretkellä pihapiiristä löytyi mönkimästä metsäruutulude, kärpäsiä, pihamauriaisia ja puistokiitäjäinen.
Käpytikat ja harmaapäätikat ovat alkaneet käymään pareittain ruokinnalla ja jakavat joskus jopa saman talimakkaran. Käpytikkakoiras on sitä mieltä, että pihamännyssä roikkuva linnunpönttö on hyvä rumpu. Ja rummutusta kuunnellessa on oltava tikan kanssa samaa mieltä.

Laitoin iltapäivällä liukulumikengät jalkaan ja lähdin tarkastamaan majavaojalla olevaa riistakameraa. Hiihtokeli oli täydellinen: lumi ei takertunut lumikenkien pohjaan ja alamäissä sai hyvän vauhdin aikaiseksi.

Koska aiemmin tänään olin päättänyt osallistua Luomuksen 100 lajia -hyönteishaasteeseen, pysähdyin kuvaamaan hangella mönkivää ötökkää. Mukana oli vain Sony rx100, mutta sain joitain kuvia aikaiseksi. Myöhemmin iNaturalist ehdotti lajin kuuluvan lumikirsikkäiden sukuun. Tarkempi tutkimus kertoi, että lumikirsikkäitä on eteläisemmässä suomenpuolikkaassa kaksi lajia. Kumpaan lajiin näkemäni ötökkä kuuluu, en saanut selvää.

Viimeksi majavan luona käydessäni olin harkinnut riistakameran siirtämistä kuvaamaan ojan varteen kaadettua koivua. Tiesin, että majava palaisi ruokailemaan paikalle, mutta päädyin jättämään kameran kuvaamaan ojaa, jossa majava ja sinisorsat uiskentelevat.
Nyt paikalle päästyäni totesin, että koivun latva oli kokonaan kadonnut. Paikalla oli vain paljon majavan jälkiä. Se oli okei, olinhan arvannut majavan käyvän paikalla ja olin päättänyt tavoitella uintivideoita tällä kertaa. Mutta kaikki jäljet eivät kuuluneetkaan majavalle: myös ilves oli kulkenut ojan vartta ja käynyt tutkimassa paikkaa, jossa majava oli työskennellyt kaatamansa puun parissa.

Aloitin riistakameraharrastuksen tänä talvena ja suurena tavoitteenani on saada tallennettua ilves videolle. Nyt kissapeto onnistui välttämään kamerani kuudetta kertaa. Aikaisemmin jäljet ovat käyneet aivan kameran takana, kulkeneet sen sivusta tai sitten niin kaukaa edestä, että kamera ei ole reagoinut eläimeen.
Yritys siis edelleen jatkuu. Ilves/ilvekset näyttävät kulkevan samoja reittejä, mutta eivät täysin samoja polkuja pitkin. Se tekee riistakameran sijoittamisesta haastavaa: jos jäljet kulkevat metsänreunaa yhtenä päivänä, seuraavalla kerralla ne kulkevat sadan metrin päästä keskellä peltoa.

Kotiin palattuani näin pihassa vielä minkin, josta yritin ottaa kuvan. Kuva epäonnistui niin surkeasti, että päätin jättää sen tallentamatta iNaturalistiin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen minkki, jonka olen nähnyt luonnossa täällä asuessani. Melko aktiivisesti ympäröivien järvien alueella liikkuvat saukot eivät ole häätäneet kaikkia minkkejä tiehensä - ainakaan vielä.